Teho viikko

Hoitajien kanslia acu:ssa

Lääkekaappi

 Taas viikko hurahtanu niiiin nopeesti. Tän viikon olin acu:ssa, eli Katuturan teholla. Osasto on kahdeksan paikkainen ja siällä on kaksi ns. yksityishuonetta, muuten potilaat ovat samassa tilassa. Viikon aikana osastolla oli kaikenlaisia potilaita, parhaiten mieleen kuitenkin jäi nainen jolla oli kehossaan 38% palovammat ja mies jota oli ammuttu vatsaan. Sekä eräs pikkupoika joka oli löydetty kadulta tajuttomana, epäiltiin jotakin myrkytystä.

Hieman ihmetystä herätti se että osastolla oli nuori nainen jolla oli mm. tuberkuloosi ja siällä se makasi keskellä huonetta. Hassua oli se, että kun potilasta hoidettiin niin silloin hoitajilla oli maskit, essut ja hanskat, mutta muutoin ei ollut minkäänlaisessa eristyksessä.

Pääsin myös käymään Central hospitalissa ambulanssi kyydillä. Teholta siirrettiin eräs pikkupoika jatkohoitoon sinne ja hoitaja lähti saattamaan ja antamaan raportti potilaasta. Aika hassua. Ambulanssi kyyti oli melko mielenkiintoinen, kyydissä oli 10 henkilöä!! Siis yhdessä lanssissa, seitsemän takana ja kolme edessä. Kolme näistä oli potilaita, yksi omainen ja loput hoitajia + minä.



  Perjantaina käytiin tutustumassa Kataturan lastenkotiin (tai joku sinnepäin) :D Siällä siis lapset kävivät syömässä ja leikkimässä/laulamassa. Aamulla (klo 09.45) kun mentiin, niin paikalla ei ollut oikeastaan ketään. Jonkin ajan kuluttua lapsia alkoi valua paikalle ja sitten niitä olikin pilvin pimein. Aamusta sinne tuli tosi pieniä lapsia, nuorimmat oli varmaan 2-vuotiaita. Myöhemmin tuli koululaiset. Lapsia oli päivän aikana ihan älyttömän paljon! Varmaan satoja. Auttelimme ruuan jaossa ja tiskaamisessa, sekä leikimme lasten kanssa. Meinaan mennä uudestaankin vierailulle.

Home of good  hope

Windhoekin keskustan puisto

Pikaruokaa Namibialaiseen tapaan. Ehkä.
Kolmekerroksinen pitsa, en ainakaan suomessa tälläseen oo törmänny :P
Oli muuten hyvää.

Jo kolme viikkoa sairaalalla takana, mutta vieläkin tuntuu ettei oikee tajua mistään mitään. No ehkä se johtuu siitä että, joka viikko oon vaihtanu osastoa ja aina on uudet paikat ja ihmiset ja kaikki. No ehkä se tästä, viälä 4 viikkoa ensiavussa, 3 viikkoa teholla ja viikko synnärillä jäljellä. Ens viikkoa odotan innolla!! Ehkä pääsis vähä enemmän tekemään jotain ensiavussa.

Tänään oli tarkotus lähtä Harnasiin yhden suomalaisen ja muutaman saksalaisen tytön kanssa, mutta matka peruuntui. Ehkä ens viikonloppuna uus yritys.

Tunnelmia synnäriltä

Synnärillä vietin siis edellisen viikon ja tässä pari kuvaa siältä. Joka päivä pääsin näkemään ainakin yhden synnytyksen ja avustamaan niissä. Viälä en päässy ite hoitamaan synnytystä, mutta todellakin haluan kun toiseksi viikoksi meen synnärille jossain kohtaa. Yhteen sectioon pääsin mukaan katsomaan, aika rajun näköstä touhua. Kirurgi ei meinannu saada vauvaa ulos ja siinä sitten kaksi lääkäriä sitä kisko oikein kunnolla ulos. Oikee pahaa teki. Onneksi lopulta saivat vauvan ulos, olihan se vähän sinertävä eikä itkenny. Siinä sitten virvoiteltiin vauvaa ja jonkin aikaa joutuivat avustamaan hengityksen kanssa ja antamaan adrenaliiniakin. Vauvan happiarvot olivat tosi matalat ainakin 20min, ihme että selvisi.

Synnärin leikkaussali. Kaikki ei ole niin puhdasta ja steriiliä kun suomen saleissa.. Päällä oli vihreät vaatteet ja jaloissa sellaset hassut tossut. Niillä kun siällä tepasteli niin kohta ne oli ihan harmaat pölystä ja liasta. Onneksi kuitenkin lääkärit toimi suht aseptisesti, passari ei ehkä niinkään..





Synnärin käytävältä napattu kuva, Tää oli ihan vaa pakko laittaa siks ku toi kärrin pyörä on niin hienosti korjattu/korvattu :D Ja tälläsii viritelmii oli useampiiki pitkin sairaalaa. Tohon kärriin kerättiin kaikki synnytyksissä käytetyt välineet.








Eka synnytys minkä näin oli aika raju kokemus, tapa millä hoitajat kohtelee äitejä on jotain ihan käsittämätöntä. Äidit eivät saa pitää minkäänlaista ääntä synnyttäessään ja jos pitävät, heti heille sanotaan että pitää olla hiljaa koska muuten he eivät jaksa ponnistaa kunnolla. Joskus hoitajat saattavat jopa läpsiä äitejä jos he huutavat tai pitävät mitään ääntä. Minkäänlaista kipulääkitystä ei tarjota ja episiotomian jälkeinenkin ompelu saatetaan tehdä ilman puudutusta.Yhden äidin tapasin joka sai jotain kipulääkettä lihakseen kun oli niin kipeä ja synnytys oli jo kestänyt niin pitkään. Eipä siitä lääkkeestä kyllä tainnut mitään apua olla..

Synnärillä on huoneita jossa äidit odottavat pääsyä synnytyssaliin, usein kyllä kävi niin että vauva ehti syntyä ennen saliin pääsyä. Heidät kävelytetään saliin kun vauvan pää jo näkyy! Hyvä kun pystyssä enää pysyvät, lisäksi katsomassa saattaa olla reilu 10 henkilöä.

Yksi synnytys kävi niin nopeasti että hoitaja ei edes kerennyt laittaa hanskoja käteen kun vauva jo pötkötteli sängyllä. Se oli kyllä helpoin ja nopein synnytys minkä viikon aikana näin.

Yks päivä synnärillä oli 14 opiskelijaa + omat työntekijät, hyvä että sekaan mahtu. Toisaalta oli kyllä hyvä ja kiva kun oli paljon opiskelijoita. Paikalliset opiskelijat kertoivat ja neuvoivat minua todella paljon kaikissa käytännön asioissa ja kävivät kierrättämässä pitkin sairaalaa paikoissa missä en ollut käynnyt. 

Edellisenä viikonloppuna (sunnuntaina)oltiin kolmen ranskalaisen ja neljän saksalaisen kanssa Daan Viljoen game parkissa patikoimassa. Päivä oli mukava ja kuuma! Käveltiin 9km:n lenkki jonka reitillä maisemat oli huikeet.

Yhtenä iltana käytiin Joe's beerhousessa syömässä. Lautaselta löytyy seepraa, krokotiilia ja jotain antilooppeja ym. En ees muista mitä kaikkee lautasella oli, mut älyttömän hyvää oli ja melko edullista. Pitää ehdottomast mennä uudelleen käymään.

Eka viikko sairaalalla

Eka viikko nyt takana sairaalalla lastenosastolla, aika eri meininki ku Suomessa.Olin lastenosastolla jossa on 0-2-vuotiaita lapsia. Viikko lähinnä sujui tutustuessa toimintaan, eipä siällä paljon niitä vauvoja tarvi hoitaa kun äidit hoitavat. Lähinnä mittailin lämpöjä ja saturaatioita. Käytössä siällä on paperi kansiot jossa paperit on ihan miten sattuu, ei siis minkäänlaista järjestystä. Kirjaaminen tapahtuu käsin ja hyvin minimaalisesti. Samat tarinat lukee melkein kaikkien kohdalla. Paperit lojuu huoneen pöydällä, ja siältä sitten pitää tyyliin arpoa että mitkä paperit kuuluu kenellekkin :D Useasti kirjaukset on niin epäselviä että miä en ainakaan saannu niistä mitään selvää. Aina en edes tiennyt että mikä mitäkin vauvaa vaivaa.

Aamut alkaa yökön raportilla jonka jälkeen kaikki lapset punnitaan. Osasto on jaettu kahteen osaan, toisella puolella on eristykset ja toisella ei eristykset. Eristyspuolella lapsia on yksi/huone mutta muuta eristystä ei sitten olekkaan :D Siällä oli tubia, meningiittiä, ripulia ym... Eikä hoitajat käytä oikeastaan mitään suojaimia, ehkä joskus saattavat hanskat laittaa käteen. Käsidesiäkään en nähnyt muuta kun lääkärien käyttävän.

Osastolla on aivan minimaalinen varustuskin, esim tasan yhdet sakset koko osastolla! Tai siin en ainakaan toisiin törmännyt. Sidostarpeet on aivan olemattomat, yhdestä liimasidosrullasta leikkailtiin eri kokoisia ja muotoisia teippejä jolla sitten kaikki kiinnitettiin.

Tässä osaston sidostarpeet, siitä sitte voi valita sopivan kokosen teipin palasen :D

Tarvike kärry, tai joku sellanen. Siinä oli paria kokoa neuloja ja ruiskuja ym..

  Tippavarasto.

Dressing room. Tässä huoneessa otetaan esim verinäytteet ja laitetaan tipat. Tossa pöydällä oli yleensä kaksi lasta samaan aikaan ja ehkä 3-5 lääkäriä + opiskelijat hääräämässä huoneessa.

 Tässä hoitajien, lääkärien ja siivojien "kanslia". Osastolla on yksi tietokone, ja sitäkään en kyllä nähnyt kenenkään käyttävän.

Elvytyskärri.Viikon aikana oli yksi elvytys, mutta missasin sen. 

Safari

Harjoittelun alku Kataturan sairaalassa lykkäänty viikolla, koska lähettiin viiden saksalais tytön kanssa safarille. Jee!! Oltiin siis 7 päivän matkalla Ethosissa, Swakopmundissa ja kolmas paikka minkä nimeä en nyt just muista :D Ethos on kansallispuisto ja siällä nähtiin paljon kaikkia eläimiä ja kauniita maisemia. Elefantteja, kirahveja ja seeproja oli tosi paljon. Nähtiin myös sarvikuonoja, antilooppeja eri laatuja ja vaikka mitä muuta. Maisemat on aika karuja ja kuivia mutta kuiteskii aika kauniita. Matkattiin pikkubussilla pitkin Namibiaa ja istuttiin autossa ihan liikaa.

Matka alkoi puhjennella renkaalla. Ja pari kertaa työnnettiin auto käyntiin koska joku (kuski) oli jättänyt valot autoon päälle ja akku tyhjänä..

 Siinä pari kirahvia pusikossa.

 Oli hassun näköstä kun kirahvit joi, kuten kuvasta näkyy :D Jalkoja ei voinnut laittaa veteen.

Käytiin myös krokotiilifarmilla kattomassa krokoja, siällä oli ihan vasta parin kuukauden ikäisiä ja sitten lähes 70vuotias yksilökin. Sain myös pitää vauvakrokoa kädessä.

Autiomaa ja dyynit. Oltiin mönkkäreillä ajelemassa dyynellä, mikä oli aikas hauskaa :D