Last night at Windhoek

 Viiminen ilta siis tänään täällä Windhoekissa Namibiassa.. Niin surullista mutta toisaalta toooosi kiva lähtä kotiin. Nää kolme kuukautta täällä oli ehkä elämäni parhaat kolme kuukautta! Onneks läksin tänne, niin paljo hyviä kokemuksia ja uusia kavereita oon saannu. Kotimatkaa en oota niin innoissani, se kestää nimittäin reilu vuorokauden yhteensä. Huomenna lähden klo 15.00 täältä ja Suomessa oon seuraavana päivänä klo 16.30 ja siitä vielä ajomatka HKI-Kotka. Huhhuh.

Seepra pihvii, nam

 Viimisen illan kunniaksi oltii tyttöjen kanssa Joe's Beer Housessa syömässä. Ja tytöt lupas lähtä saattaa minut lentokentälle huomenna! Ne oon niin ihania ;)

Mette, Mahtab, Ruth ja Minä

Huomenna vielä ennen kotiin lähtöä pitäs käydä sairaalalla viemässä työasut. Lupasin nimittäin antaa työasut parille tyypille teholla ja ensiavussa, Jos ei onnistu, niin sitten annan asut tytöille ja ne saa viedä ne Katuturaan kun seuraavan kerran sinne menee.

 Menneellä viikolla kerettiin myös käydä Hotel Hiltonilla nauttimassa kahvit ja ihailemassa upeita maisemia. Hotellin katolta näkee lähes koko Windhoekin.

Viimeviikolla olin yhden päivän Central Hospitalilla, anti natal klinikalla. Vähä siis sama kun meidän neuvolat (ehkä :D). Äidit siis tulee sinne kun ovat raskaana ja heidät sitten tutkitaan ja otetaan mm. verinäytteitä. Olisi ollut mielenkiintoista olla siällä useampikin päivä, mutta aika ei vaan riittänyt. Tanskalaiset tytöt menee sinne vielä ensiviikolla neljäksi päivää. Ne menee myös siis synnärille ja ilmeisesti vauvateholle. Mut oli mielenkiintosta nähä toinen sairaala ja kuinka erilainen se on. Central on paljon siistimpi kun Katutura ja ei niin rempallaan :D

Viimisen "työpäivän" olin yliopistolla, tai siis lähes kaikki me oltiin. Jakamassa ja kertomassa kokemuksistamme sairaalalla. Ja kun oli mun viiminen päivä ni tietysti jouduin alottaa ja kertoo kaiken mahollisen :D Mut nyt oli paljon helpompi puhua englantia kun kolme kuukautta sitten. Oon oppinu niiin paljon täällä että.

Kaiken kaikkikaan tää kolme kuukautta on ollu siis aivan MahtavanIhananUpeeta aikaa!! Kannatti tulla ja suosittelen lämpimästi kaikille lähtemään vaihtoon jos se vaan yhtään on mahdollista. Rahat on loppu, mut oli se sen arvosta!

Terkkuja suomeen, kohta tuun kotiin!!!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Smile for the camera!

 Taas aika on vierähtäny niiin nopeesti,aivan liian nopeesti! On kerken sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Viime viikonloppuna oltiin Swakopissa. (minä siis jo toista kertaa :D) Koska oli pakko päästä hyppää laskuvarjolla. Ja onneks läksin, koska se oli ehkä siisteintä ikinä!!! Pikkasen on hatarat muistikuvat ihan hypyn alusta, mutmut.. Hyppäisin ehdottomast uudelleenkin.Vapaapudotus kesti n.30s, sinä aikana oli vaikee hengittää ja vaikee pitää silmät auki :D

Puspus

Turvallisesti maankamaralla

Walvis Bay ja flamingot

 Käytiin samalla reissulla myös Walvis Bayssa kattomassa falmingoja ja nähtiin myös muutama pelikaani. Flamingoja oli satoja, siis ihan tajuttoman paljon.

 Tiistaina päätettiin tanskalaisten tyttöjen kanssa mennä tutustumaan tubiosastoon. Se vasta mielenkiitoinen reissu olikii. Vastaanotto osastolla oli aivan jäätävän kylmä, kukaan ei puhunut meille mitään, ei edes sanonnut huomenta. Siinä sitten tönötettiin kolmestaa hölmistyneinä, kunnes joku huikkasi meidät töihin. Viihdyttiin osastolla noin tunti ja päätettiin että lähdetään pois. Mut oli mielenkiintoista nähdä minkälainen täällä toi tb osasto on. Vain parilla hoitajalla oli maski kasvoilla, kaikki ovet osastolla auki. Huoneissa oli 4-10 potilasta, mutta sentään miehet ja naiset oli eri huoneissa.

 Me laitettiin maskit kasvoille jo ulkona :D

Lasten tubit hoidetaan lasten osastolla, mutta siällä ne on samassa kaikkien muiden kanssa. Asiasta kysyttäessä hoitaja sanoi meille että vauvat eivät levitä/tartuta tubia!! WHAT! No joo ehkä ei niin helposti, mut kuitenkii...

 Ja tälläsia tarroja oli tb osastolla melkein joka ovessa. Siinä siis lukee että: Open the door! Fresh air fights TB. En ihmettele yhtään että täällä on niin paljon tubia. Eristys ei oo mikään eristys. Ja kaikki multiresistentit tubitkii on monen hengen huoneissa ja ovet sepposen selällään.






TB osaston jälkeen mentiin AIDS klinikalle tutustumaan, mutta vastaanotto siällä myös oli hyvin jäätävä. No päästiin kyllä lääkärin vastaanotolle kuuntelemaan ja katselemaan mitä ne siällä touhuaa. Mutta se oli aivan turhaa, lääkäri käytti ehkä 2min yhteen potilaaseen, kirjoitti labroja tai lääkkeitä ja lähetti pois. En siis oppinu siällä myhtään mitään AIDSista. Ja ne ihmetteli siällä kans et mitä me oikeen tehdään siällä? Joo olipahan päivä.

Loppuviikosta olinkii sitte taas enskassa. Ja siitä tykkään edelleen ehkä kaikista eniten! Mut oli kyl taas yks melko kuumottava tilanne dressing roomissa. Oltiin siis ainoastaan kolme opiskelijaa siinä kun sinne tuli mies rokotuksia ottamaan. Ei siinä mitään et oltiin kolmestaan, mutta just ennen kun oltiin rokotetta tuikkaamassa niin näin että sillä oli pistooli mukana. Mut loppu hyvin kaikki hyvin. Äiti älä panikoi :D

Crazy friend Ruth :D

 Lauantaina oltiin jonkinlaisilla festareilla. Musiikki oli ihan jees, mut seura viel parempaa. Ja myös sapuska festareilla oli tosi hyvää. Oltiin siis aika isolla porukalla liikenteessä, ja taas matkustettiin afrikkalaiseen tyyliin :P Yöllä kotiin tultaessa ei saatu enää soitettua taksia, joten jouduttiin kulkemaan tavallisella taksilla. Ja meitä siis oli 7 henkilöä ja kaikki sulloiduttiin normi taksiin :D Yllättävän hyvin kyl mahduttiin :D Kaks istu edessä ja viis takana sylikkäin ja lomittain. Vähän kyl jänskätti et jos ajetaan kolari tai jotaa, mut onneks ei.

Tää kuva napattu matkalla Swakopmundista Windhoekiin

Täällä siis on vauhtii ja vaarallisii tilanteita melkee joka päivä! Huomenna on muutto päivä, "joudun" muuttaa mun neljän hengen lukaalista tanskalaisten ja yhden saksalaisen kanssa samaan kämppään. Mieleellään kyllä muutan, koska ne on aivan mahtavia tyttöjä!

Enää reilu viikko jäljellä ja ens viikon meinaanki viettää synnärillä. Jos vaikka pääsis siälläkin nyt tositoimiin. Innolla odoton siis.