Last night at Windhoek

 Viiminen ilta siis tänään täällä Windhoekissa Namibiassa.. Niin surullista mutta toisaalta toooosi kiva lähtä kotiin. Nää kolme kuukautta täällä oli ehkä elämäni parhaat kolme kuukautta! Onneks läksin tänne, niin paljo hyviä kokemuksia ja uusia kavereita oon saannu. Kotimatkaa en oota niin innoissani, se kestää nimittäin reilu vuorokauden yhteensä. Huomenna lähden klo 15.00 täältä ja Suomessa oon seuraavana päivänä klo 16.30 ja siitä vielä ajomatka HKI-Kotka. Huhhuh.

Seepra pihvii, nam

 Viimisen illan kunniaksi oltii tyttöjen kanssa Joe's Beer Housessa syömässä. Ja tytöt lupas lähtä saattaa minut lentokentälle huomenna! Ne oon niin ihania ;)

Mette, Mahtab, Ruth ja Minä

Huomenna vielä ennen kotiin lähtöä pitäs käydä sairaalalla viemässä työasut. Lupasin nimittäin antaa työasut parille tyypille teholla ja ensiavussa, Jos ei onnistu, niin sitten annan asut tytöille ja ne saa viedä ne Katuturaan kun seuraavan kerran sinne menee.

 Menneellä viikolla kerettiin myös käydä Hotel Hiltonilla nauttimassa kahvit ja ihailemassa upeita maisemia. Hotellin katolta näkee lähes koko Windhoekin.

Viimeviikolla olin yhden päivän Central Hospitalilla, anti natal klinikalla. Vähä siis sama kun meidän neuvolat (ehkä :D). Äidit siis tulee sinne kun ovat raskaana ja heidät sitten tutkitaan ja otetaan mm. verinäytteitä. Olisi ollut mielenkiintoista olla siällä useampikin päivä, mutta aika ei vaan riittänyt. Tanskalaiset tytöt menee sinne vielä ensiviikolla neljäksi päivää. Ne menee myös siis synnärille ja ilmeisesti vauvateholle. Mut oli mielenkiintosta nähä toinen sairaala ja kuinka erilainen se on. Central on paljon siistimpi kun Katutura ja ei niin rempallaan :D

Viimisen "työpäivän" olin yliopistolla, tai siis lähes kaikki me oltiin. Jakamassa ja kertomassa kokemuksistamme sairaalalla. Ja kun oli mun viiminen päivä ni tietysti jouduin alottaa ja kertoo kaiken mahollisen :D Mut nyt oli paljon helpompi puhua englantia kun kolme kuukautta sitten. Oon oppinu niiin paljon täällä että.

Kaiken kaikkikaan tää kolme kuukautta on ollu siis aivan MahtavanIhananUpeeta aikaa!! Kannatti tulla ja suosittelen lämpimästi kaikille lähtemään vaihtoon jos se vaan yhtään on mahdollista. Rahat on loppu, mut oli se sen arvosta!

Terkkuja suomeen, kohta tuun kotiin!!!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Smile for the camera!

 Taas aika on vierähtäny niiin nopeesti,aivan liian nopeesti! On kerken sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Viime viikonloppuna oltiin Swakopissa. (minä siis jo toista kertaa :D) Koska oli pakko päästä hyppää laskuvarjolla. Ja onneks läksin, koska se oli ehkä siisteintä ikinä!!! Pikkasen on hatarat muistikuvat ihan hypyn alusta, mutmut.. Hyppäisin ehdottomast uudelleenkin.Vapaapudotus kesti n.30s, sinä aikana oli vaikee hengittää ja vaikee pitää silmät auki :D

Puspus

Turvallisesti maankamaralla

Walvis Bay ja flamingot

 Käytiin samalla reissulla myös Walvis Bayssa kattomassa falmingoja ja nähtiin myös muutama pelikaani. Flamingoja oli satoja, siis ihan tajuttoman paljon.

 Tiistaina päätettiin tanskalaisten tyttöjen kanssa mennä tutustumaan tubiosastoon. Se vasta mielenkiitoinen reissu olikii. Vastaanotto osastolla oli aivan jäätävän kylmä, kukaan ei puhunut meille mitään, ei edes sanonnut huomenta. Siinä sitten tönötettiin kolmestaa hölmistyneinä, kunnes joku huikkasi meidät töihin. Viihdyttiin osastolla noin tunti ja päätettiin että lähdetään pois. Mut oli mielenkiintoista nähdä minkälainen täällä toi tb osasto on. Vain parilla hoitajalla oli maski kasvoilla, kaikki ovet osastolla auki. Huoneissa oli 4-10 potilasta, mutta sentään miehet ja naiset oli eri huoneissa.

 Me laitettiin maskit kasvoille jo ulkona :D

Lasten tubit hoidetaan lasten osastolla, mutta siällä ne on samassa kaikkien muiden kanssa. Asiasta kysyttäessä hoitaja sanoi meille että vauvat eivät levitä/tartuta tubia!! WHAT! No joo ehkä ei niin helposti, mut kuitenkii...

 Ja tälläsia tarroja oli tb osastolla melkein joka ovessa. Siinä siis lukee että: Open the door! Fresh air fights TB. En ihmettele yhtään että täällä on niin paljon tubia. Eristys ei oo mikään eristys. Ja kaikki multiresistentit tubitkii on monen hengen huoneissa ja ovet sepposen selällään.






TB osaston jälkeen mentiin AIDS klinikalle tutustumaan, mutta vastaanotto siällä myös oli hyvin jäätävä. No päästiin kyllä lääkärin vastaanotolle kuuntelemaan ja katselemaan mitä ne siällä touhuaa. Mutta se oli aivan turhaa, lääkäri käytti ehkä 2min yhteen potilaaseen, kirjoitti labroja tai lääkkeitä ja lähetti pois. En siis oppinu siällä myhtään mitään AIDSista. Ja ne ihmetteli siällä kans et mitä me oikeen tehdään siällä? Joo olipahan päivä.

Loppuviikosta olinkii sitte taas enskassa. Ja siitä tykkään edelleen ehkä kaikista eniten! Mut oli kyl taas yks melko kuumottava tilanne dressing roomissa. Oltiin siis ainoastaan kolme opiskelijaa siinä kun sinne tuli mies rokotuksia ottamaan. Ei siinä mitään et oltiin kolmestaan, mutta just ennen kun oltiin rokotetta tuikkaamassa niin näin että sillä oli pistooli mukana. Mut loppu hyvin kaikki hyvin. Äiti älä panikoi :D

Crazy friend Ruth :D

 Lauantaina oltiin jonkinlaisilla festareilla. Musiikki oli ihan jees, mut seura viel parempaa. Ja myös sapuska festareilla oli tosi hyvää. Oltiin siis aika isolla porukalla liikenteessä, ja taas matkustettiin afrikkalaiseen tyyliin :P Yöllä kotiin tultaessa ei saatu enää soitettua taksia, joten jouduttiin kulkemaan tavallisella taksilla. Ja meitä siis oli 7 henkilöä ja kaikki sulloiduttiin normi taksiin :D Yllättävän hyvin kyl mahduttiin :D Kaks istu edessä ja viis takana sylikkäin ja lomittain. Vähän kyl jänskätti et jos ajetaan kolari tai jotaa, mut onneks ei.

Tää kuva napattu matkalla Swakopmundista Windhoekiin

Täällä siis on vauhtii ja vaarallisii tilanteita melkee joka päivä! Huomenna on muutto päivä, "joudun" muuttaa mun neljän hengen lukaalista tanskalaisten ja yhden saksalaisen kanssa samaan kämppään. Mieleellään kyllä muutan, koska ne on aivan mahtavia tyttöjä!

Enää reilu viikko jäljellä ja ens viikon meinaanki viettää synnärillä. Jos vaikka pääsis siälläkin nyt tositoimiin. Innolla odoton siis.

Pay day

Olin siis viime yön ensiavussa, ja kuun loppuhan on täällä jotaa ihan mahotonta. Ihmisille maksetaa palkat ja siitähän se riemu repeää. Ihmiset juo ja tappelee aivan tajuttoman paljon. Mut toisaalta se on vaa hyvä mulle, koska ei ainakaa tullu tylsää töissä :D Tekemistä riitti koko yöks ihan kiitettäväst ja tollast ei ikinä tapahu suomessa. Ainakaa tässä määrin mitä täällä lähes joka päivä.

Oli paljon puukotuksia ja yleensä ne oli kasvojen alueella/rintakehässä. Paljon oli myös pahoinpideltyjä, tiiliskivellä hakattuja tai jollain kivellä. Melkee kaikki oli humalassa enemmän tai vähemmän.

Yks elvytys oli yön aikana, mut sekin päätty aika huonosti loppujen lopuksi. Melko nuori kundi oli ryöstetty ja pahoinpidelty siinä samalla ja sairaalaan tuotaessa elvytettiin n.15min ja hengityskoneeseekin asti selvisi, mnutta sitten noin 10min koneessa olon jälkeen lääkäri sanoi että irrotetaan koneesta. Oli siis välillä asyssa ja välillä joku rytmi, loppupeleissä jäi vähä epäselväksi koko homma. Ilmeisesti vuoti jonnekkin sisälle päin kovasti.

Yks tapaus jäi kans hyvin mieleen.. Nuori mies jota oli ammuttu kuulemma syyttäsuotta oikeaan kyynärpäähän ja luoti oli vielä sisällä. Sen luodin siis tunsi sormin ihan selvästi kun haavaa sidoin kiinni ennen röntgen kuvausta.

Toinen tapaus mikä jäi myös hyvin mieleen oli tämäkin nuori mies jota oli huitastu rikotulla pullolla kaulaan. Ja kaulassa oli sellanen läpimitaltaan 3cm:n reikä. Aika syvä sellanen, tyyppi oli vaa kietassu oman t-paitansa kaulan ympärille. Vähä jänskätti avaa sidokset ku aattelin et tyyliin suihkuu verta :D Mut ei onneks, vuoto oli jo tyrehtynyt melkee kokonaan. Mut oli aika lähellä kaulavaltimoo ja siis syvä haava!

Ja lähes kaikki nää tyypit vaan kävelee itse tai kaverinsa tuomana sinne enskaan! Ei aina tajuu, ykski tyttö tuli kahen kaverinsa kantamana, ei siis esim lanssilla. Ja tätäkin tyttöä oli puukotettu selkään lavan kohdille.

Paljon siis pääsin haavoja sitomaan yön aikana, tais olla yön teema :D Ja paljo kaikkee muutakii, kuten laittaa tippaa ymymym...

Ja jottei olis niin synkkää tarinaa vaan niin tässä pari kuvaa viimepäiviltä

Oltiin kaupunkilla tyttöjen kanssa ja kyyti takasin päin tapahtuki paikallisee tyylli lava-auton lavalla :D Huisin hauskaa ja ehkä hieman pelottavaa tässä liikenteessä. Mutta hengissä selvittiin :)

  

Ja kuohuvaaki maisteltii vähä tossa viime perjantaina ku käytiin syömäss Joe's Beer housessa. Ja ruoka oli taaskin aivan mahtavan hyvää.

Kuumat paikat

Vihdoinkin sain ostettua kameran, nyt saa taas räpsittyy kuvii ja lisäiltyy sit tänne kans.



 Eilee oli   lämmin päivä, mut erityisen kuuman siit teki toi tulipalo tien toisella puolella! Nää kuvat on napattu silloin kun se oli pienimmillään, se  siis levis aika laajalle alueelle. Seistiin tossa aidan takana ja sen kuumuuden tuns sinne asti.








 Mut toi oli kuulemma vaa tollanen pikkupalo jonka takii ei tartte soittaa palokuntaa, whaaat? Kuulemma hyvä vaan ku palaa pusikot pois ni varkaat ei pysty piileskellä siällä :D Nojoo.. Onneks lopulta sammu itestään, nyt vaan kauhee savunhaju täällä. Ulkona sekä sisällä.

Perjantaina käytiin tyttöjen kanssa ulkona syömässä, hyvä että edes päästiin minnee ravintolaan koska kaikki oli buukattu täyteen. Soitettiin siis ainakin kolmeen eri ravintolaan ennen ku saati pöytä.Ens viikolla meinattiin mennä Joe's Beer houseen, mut nyt kyllä soitetaan sinne jo alkuviikosta et saadaan varmasti pöytä :D

Töissä oli mukavaa, niinku aina :) Perjantaina pääsin ompelemaan pari haavaa. Se on aika vaativaa puuhaa, ainakii ku ekaa kertaa sitä tekee. Ja haastavan siitä teki viälä se, että toinen haava tikkailtiin kännykän taskulanpun valossa :P Sairaalasta meni siis sähköt ja oli aivan pilkkopimeetä, mut ei se työntekoo haitannu. Toinen haava oli keskellä ottaa pahoinpitelyn seurauksena ja toinen oli puukotushaava nivusessa.

Ompelu ei kuulemma oikeesti kuulu täälläkään hoitajan hommiin, mutta lääkärit on niin kiireisiä ettei ne kerkeä sitä tekemään. Täällä siis on joka päivä ommeltavia haavoja enemmän tai vähemmän. Joskus hoitajat pukee steriilit hanskat ja joskus ei. Tääl mikään ei oo niin justiinsa.

Lisäks pääsin viimeviikolla (tai oikeestaan siis tällä viikolla) paljon pistelemään i.m:sti sekä otin muutamat verinäytteet ja stiksailin pissoja ihan liikaa. Ja pääsin myös muutaman tipan laittamaan.Kauheen vaikee laittaa tippaa täällä ku kanyylit on erilaisia :D Ku on tottunu johonkii neulaan ni ei osaa enää toisenlaisella laittaa.

Alkuviikosta yhtenä päivänä oli hurjan monta autokolaria, ja kaikki melkee viälä samaan aikaan. Kolari potilaita oli varmaan 10-15 ainakii aamupäivän aikana. Sitä en tajuu, että kun potilas tulee esim. kauhapaareilla tai rankalaudalla + kaulurit ym rensselit niin ennen mitään kuvauksia tai tarkempia tutkimuksia lääkärit sanoo että ottakaa pois? Lääkäri kysyy vaan potilaalta että minne sattuu ja sattuuko esim niskaan ja sitte vaa kaikki pois. En aina tajuu tätä touhuu täällä... No joo mut kukaan ei kuollu, se on pää-asia.

Tänää hengailtu lähes koko päivä tossa altaalle ja uskalsin jopa mennä uimaan, vesi on ehkä sellaset 19-20astett, eli oli aika kylmää.  Altaassa oli mittari, mut Fitz söi sen :D siis koira, se syö kaiken mitä kiinni saa.

Huomenna taas töihin, ens viikolla meinasin tehä pari yövuoroo ensiavussa, koska täällä on joku lomapäivä tiistaina 26.8 ja silloin on kuulemma paljon potilaita. Jossaa kohta pitäs mennä AIDS klinikalle tutustumaan ja sit myös haluaisin mennä käymään tubi osastolla kattomassa minkälainen se on.

Back to casualty

Nyt ei pysty laittaa yhtään kuvaa, koska rikoin mun puhelinen ihan totaalisesti. Mulla ei siis ole kameraa tällä hetkellä, mut nou hätä, käytiin tänään kattomassa kameraa ja huomenna meen sen hakemaan. Jee, sitte saa taas räpsittyy kuvii. Ja siis luonnollisesti piti ostaa myös uus puhelin :D tosin ihan halppis Nokialainen.

Nyt oon taas takasin ensiavussa, mikä on siis ihan mun paikka! Tykkään ihan toooosi paljo. Vaikka toiminta siällä on aika kaoottista välillä, mutta silti.. Potilaat siis vaan tulee sinne ja joku ottaa (ehkä) vastaan. Lääkärit on aivan älyttömän mukavia, ne kertoo ja opettaa kysymättä. Ja useasti jopa pyytää mukaansa potilasta katsoman ja samalla kertoo mitä tekevät ja miksi. Lääkäreiltä oppii oikeestaan paljon enemmän kuin hoitajilta. Hoitajatkin on kyllä tosi mukavia ja antavat tehdä asioita kun vaan kysyy.

Tänään pääs vähän enemmän tekemäänkin asioita, pitää vaa olla ite tosi aktiivinen jotta saa tehdä. Mutta kun kysyy että saako jotain tehdä niin aina saa. Täällä saa pistellä omineen tippoja potilaille ja laittaa lääkkeitä i.v. sekä i.m. Ite en kyl ihan omineen uskalla kaikkia asioita tehdä, pitää aina varmistaa kaks kertaa ennen kun jotaa tekee :D Hoitajat myös tikkaavat haavat täällä, jos ei ole mikään älyttömän iso haava joka vaatii leikkuria. (Niinku lähes koko otsa irti...) Ja siis opiskelijatkin pääsee tikkaamaan. En oo viällä uskaltanu ommella ketään, mut pakko se on joku pikkuhaava ommella ennen ku harkka loppuu.

Tänään siis laittelin tippoja, otin potilaita vastaan ja haastatin niitä sekä otin perusmittaukset : Lämpö, saturaatio, verenpaine + pulssi. Nää siis otetaan kaikilta vaikka vaivana olis mikä. Sitten potilaat ohjataan odottamaan lääkäriä johonkin paikkaan X. Riippuen vaivasta: kirurginen, gyne, lapsi potilas... Joskus on hiukka hankalaa haastatella potilasta joka ei puhu englantia :D Onneks niillä on yleensä joku mukana joka pystyy tulkkaamaan.

Ja täällähän kaikki kirjataan käsin potilaiden "passiin". Se on siis sellanen pieni vihkonen mihin hoitajat ja lääkärin kirjaavat KÄSIN. Teksteistä on todella vaikeeta saada selvää, varsinkin kun pitäs saada selvää lääkärin määräyksistä. Ja vielä toteuttaa ne. Mut onneks aina voi kysyy joltaa :)

Hassuu on se että täällä hoitajat siivoavat/pyyhkivät pölyt. Siivoajat pesee ainoastaan lattiota täällä. Joka aamu ensiavussa putsataan kaikki tarvike kärryt ja täytetään ne sekä pestään paarit ja pedataan ne. Käytännössä opiskelijat siis tekee sen :D Mut parempi sekin kun ei mitään tekemistä.

Ainii.. Melkee unohin kertoo.. Oltii viime lauantain tyttöjenkaa opiskelijapileissä. Oli aika.. hmm. mielenkiintosta. Ne siis oli lääkiksen pippalot, tai oikeestaa kauneuskilpailu tai joku vastaava. 10 paria kisas kuka on koulun "face of school of medicine", voittajan ei tarvi maksaa vuoteen lukukausimaksuja. Aika hyvä palkinto, koska koulu ei oo ihan ilmanen täällä. Kisa käytiin paikallisen lukion juhlasalissa, harmittaa ettei ollu sitä kameraa!! Esiintyjiä oli laulajista baletti tanssijaan. Vähä erilaiset partyt, mut aika mahtavat silti.

Harnas

Päivä on kiva alottaa auringon nousua katellen :) Herätys tosin oli klo 03.30, mut oli sen arvosta. Lähdettiin siis aikaisin sunnuntai aamuna Harnasiin, matka sinne kesti muutaman tunnin. Perillä hyppäsimme sellaseen "safari" autoon ja huristelimme pitkin Harnasin puistoa oppaan kera. Retki kesti muutaman tunnin ja sinä aikana näimme kun eläimet ruokittiin.

Jellona joka suojelee omaa saalistaan. (Murisi muuten aikas kovaa)

Eläimet olivat aitauksissa, mutta aitaukset eivät näyttäneet kovinkaan kummoisilta. Jos joku eläin olisi halunnut siitä läpi tulla niin varmasti olisi tullut. Tai hypännyt yli, koska ne oli niin matalia. Tollanen verkko-aita ei paljon noin isoa leijonaa pidättele :D

Näitten kavereittenkaa oltiin siis oikeesti tuolla samassa aitauksessa, istuttiin siis autossa. Ja pari noista elukoista hyppäs tohon peräkärryn päälle! Istuin siis aivan auton takana ja melkein hännät hipo minuu, oli aika kuumottava tilanne.

Aamupalaa odottamassa

Noi leijonat kapsutteli tota hiekkaa ku viimistä päivää ruokaa odotellessa. Ja jos meni liian lähelle aitaa niin rupesvat murisemaan ja ärisemään oikee kunnolla.

En millää muista et mikä elukka tää on... Mut se kuulemma hyppää jopa 3metrin korkeuteen! Ja myös näitten kavereittenkaa oltiin tuolla samassa häkissä. Eivät kuulemma ole ihmisille vaarallisii. En kyl kauaa siällä ollu :D

Veljekset

Kiertoajelun jälkeen söimme lounasta puiston ravintolassa. Lounaaksi oli naudanliha pihvi, lohkoperunat ja salaatti.

Ja päivä on mukava päättää aurinkon laskuun Windhoekin kaupungissa. Päivä oli mahtava. Taas.










Tällä viikolla olen työskennellyt Katuturan teholla, välillä tuntuu että on tosi tylsää eikä ole  mitään tekemistä, mutta sitten kun jotain äksöniä on niin sitten pistetään hihat heilumaan. Nyt jopa olen päässyt vähän enemmän tekemään kaikenlaista. Lääkehoitoon olisi kiva osallistua vieläkin enemmän, mutta lääkärin määräyksisä en saa ikinä mitään selkoa. Määräykset siis kirjoitetaan kaikki käsin, ja potilailla ei ole mitään selkeää lääkelistaa. Samoin lääkkeen jako on aivan mahdotonta, koska lääkkeet ovat tyyliin minigrip pusseissa ja niissä on myös käsin kirjoitettu mitä mikäkin pussi sisältää. Ja siis niistäkään en saa mitään selvää.

Perusjutut sujuu jo rutiinilla: lämmöt, verenpaineet ym. kontrollien ottamiset. Kaikilta otetaan myös virtsanäyte, tai siis oikeastaan vaan stiksataan. Eikä sekään oo ihan niin justiinsa :D Kannu vaan välillä huuhdellaan ja sitten seuraavat näytteet sinne.

Teholla myös törmäsin siihen että hoitajat intuboivat potilaita, lääkäri oli tosin vieressä katsomassa, mutta ei menny ihan nii ku koulussa meille on opetettu.. :D

Lääkäreitä siällä pyörii välillä aivan älyttömän paljon, tänään oli valehtelematta about 20 lääkäriä samaan aikaan. Ja kaikki saman potilaan luona. Tosin suurin osa niistä oli lääkäri opiskelijoita.

Meinasin vielä ens viikon olla ainakin teholla ja sitten menen  luultavasti synnärille tekemään puuttuvan toisen viikon. Ja sen jälkeen ensiapuun takaisin. jeejee.

Aika lepposa työtahti näillä tuntuu olevan joka osastolla täällä, kertaakaan en ole nähnyt että jollain olisi oikeasti kiire. Eikä töihin saapuminenkaan ole niin  minuutin päälle. Jos työ-aika alkaa klo 07, niin joku saattaa tulla  07.30, ja kaikille se on oihan ok. Koska työthän aloitetaan vasta oikeastaan klo 08 :D

Taas varmaan tosi sekavaa tekstii, mut koittakaa saada jotaa selvää, kello on jo paljo ja huomenna taas klo 07 töihin. Eli nyt nukkumaan.

Viikko 5

Kaupunkia

Kotipiha

Kotikatu

Perjantaina käväsin taas Home of good hopessa saksalaisten tyttöjen kanssa. Autoimme ruuan jaossa ja tiskeissä. Lapsia oli taas aivan mahdottoman paljon! Maanantaina meinaamme kokata saksalaisten kanssa yhdessä lapsille sapuskat. Mielenkiinnolla odotan niin ison ruokamäärän tekoa :D







Tällä viikolla olin ensiavussa ja yhden päivän leikkurissa. Päälle leikkurissa puettiin hienot vihreät ylisuuret asut ja mahti tossut, mitkä ei meinannu jalassa pysyä. Pariin leikkaukseen kerkesin päivän aikana mukaan. Ensimmäinen oli kyynärpään paha murtuma ja toinen oli shuntin laitto pikkuselle. Molemmat suju ihan hyvin, ainoo asia mikä hieman häiritsi itseäni oli se että salin ovet oli sepposen selällään käytävälle. Hoitajat salissa lukivat päivän lehteä ja tekstailivat ym ja kirurgi laittoi omasta kännykästään musiikit soimaan :D

Leikkauksen jälkeen saleja ei sen suuremmin siivottu, pritsiä hieman pyyhittiin ja laitettiin uusi lakana. Suurimmat veritahrat lattialta pestiin, kerran jopa lääkärin toimesta. Oli muuten eka kerta kun näin lääkärin tarttuvan mopin varteen! Sitten vaan uusi potilas sisään.

Jos leikkauksen aikana tarvitsi jotain puuttuvaa tavaraa tms. hakea, passari steriileissä asuissaan saattoi mennä sen viereisestä huoneesta hakemaan. Sitten taas palasi lääkäriä avustamaan. Ei ehkä ihan puhtaana asu ja rukkaset pysyny. Mut tääl se ei vissii oo ihan niin justiinsa :D Tuntuu itestä vaan pahalta kattoo tollast touhuu.. Mut mielenkiintoinen kokemus sekin oli.

Heräämö

Ensiavussa tein yhden yövuoron, tai ei sitä oikee voi edes vuoroksi kutsua. Olin vaan muutaman tunnin, mielellään olisin ollut kauemminkin, mutta saksalaiset kenen kanssa olin eivät  halunneet kauempaa olla. En sitte viittiny yksin jäädä sinne. Mutta sen ajan mitä siellä olin, oli aivan mahtavaa!! Tää on sitä mitä oikeesti haluun tehdä. Ampumahaavoja, puukotuksia, pahoinpitelyjä, intoksikaatioita, humalaisia ymym. Toimintaa oli koko ajan. Kamalan sekavaa viälä vaan koko touhu, ei oikein menossa meinannu mukana aina pysyä. Jotain kuitenkin pääsi itsekkin tekemään.

Leikkaus sali

Huomenna lähden neljän saksalaisen ja yhden toisen suomalaisen kanssa päiväsafarille Harnasiin. Lähtö on mukavan aikaisin klo 04:00. Maanantaina sitten taas töihin. Jeejee.

PS. Nää kuvat ja tekstit täällä menee ihan miten sattuu, raivostuttavaa kun en saa niitä silleen kun haluan!! Nettikin pätkii välillä niiiin pahasti ettei mitään rajaa. Joten toivottavast saatte jotain selkoa :P

Teho viikko

Hoitajien kanslia acu:ssa

Lääkekaappi

 Taas viikko hurahtanu niiiin nopeesti. Tän viikon olin acu:ssa, eli Katuturan teholla. Osasto on kahdeksan paikkainen ja siällä on kaksi ns. yksityishuonetta, muuten potilaat ovat samassa tilassa. Viikon aikana osastolla oli kaikenlaisia potilaita, parhaiten mieleen kuitenkin jäi nainen jolla oli kehossaan 38% palovammat ja mies jota oli ammuttu vatsaan. Sekä eräs pikkupoika joka oli löydetty kadulta tajuttomana, epäiltiin jotakin myrkytystä.

Hieman ihmetystä herätti se että osastolla oli nuori nainen jolla oli mm. tuberkuloosi ja siällä se makasi keskellä huonetta. Hassua oli se, että kun potilasta hoidettiin niin silloin hoitajilla oli maskit, essut ja hanskat, mutta muutoin ei ollut minkäänlaisessa eristyksessä.

Pääsin myös käymään Central hospitalissa ambulanssi kyydillä. Teholta siirrettiin eräs pikkupoika jatkohoitoon sinne ja hoitaja lähti saattamaan ja antamaan raportti potilaasta. Aika hassua. Ambulanssi kyyti oli melko mielenkiintoinen, kyydissä oli 10 henkilöä!! Siis yhdessä lanssissa, seitsemän takana ja kolme edessä. Kolme näistä oli potilaita, yksi omainen ja loput hoitajia + minä.



  Perjantaina käytiin tutustumassa Kataturan lastenkotiin (tai joku sinnepäin) :D Siällä siis lapset kävivät syömässä ja leikkimässä/laulamassa. Aamulla (klo 09.45) kun mentiin, niin paikalla ei ollut oikeastaan ketään. Jonkin ajan kuluttua lapsia alkoi valua paikalle ja sitten niitä olikin pilvin pimein. Aamusta sinne tuli tosi pieniä lapsia, nuorimmat oli varmaan 2-vuotiaita. Myöhemmin tuli koululaiset. Lapsia oli päivän aikana ihan älyttömän paljon! Varmaan satoja. Auttelimme ruuan jaossa ja tiskaamisessa, sekä leikimme lasten kanssa. Meinaan mennä uudestaankin vierailulle.

Home of good  hope

Windhoekin keskustan puisto

Pikaruokaa Namibialaiseen tapaan. Ehkä.
Kolmekerroksinen pitsa, en ainakaan suomessa tälläseen oo törmänny :P
Oli muuten hyvää.

Jo kolme viikkoa sairaalalla takana, mutta vieläkin tuntuu ettei oikee tajua mistään mitään. No ehkä se johtuu siitä että, joka viikko oon vaihtanu osastoa ja aina on uudet paikat ja ihmiset ja kaikki. No ehkä se tästä, viälä 4 viikkoa ensiavussa, 3 viikkoa teholla ja viikko synnärillä jäljellä. Ens viikkoa odotan innolla!! Ehkä pääsis vähä enemmän tekemään jotain ensiavussa.

Tänään oli tarkotus lähtä Harnasiin yhden suomalaisen ja muutaman saksalaisen tytön kanssa, mutta matka peruuntui. Ehkä ens viikonloppuna uus yritys.

Tunnelmia synnäriltä

Synnärillä vietin siis edellisen viikon ja tässä pari kuvaa siältä. Joka päivä pääsin näkemään ainakin yhden synnytyksen ja avustamaan niissä. Viälä en päässy ite hoitamaan synnytystä, mutta todellakin haluan kun toiseksi viikoksi meen synnärille jossain kohtaa. Yhteen sectioon pääsin mukaan katsomaan, aika rajun näköstä touhua. Kirurgi ei meinannu saada vauvaa ulos ja siinä sitten kaksi lääkäriä sitä kisko oikein kunnolla ulos. Oikee pahaa teki. Onneksi lopulta saivat vauvan ulos, olihan se vähän sinertävä eikä itkenny. Siinä sitten virvoiteltiin vauvaa ja jonkin aikaa joutuivat avustamaan hengityksen kanssa ja antamaan adrenaliiniakin. Vauvan happiarvot olivat tosi matalat ainakin 20min, ihme että selvisi.

Synnärin leikkaussali. Kaikki ei ole niin puhdasta ja steriiliä kun suomen saleissa.. Päällä oli vihreät vaatteet ja jaloissa sellaset hassut tossut. Niillä kun siällä tepasteli niin kohta ne oli ihan harmaat pölystä ja liasta. Onneksi kuitenkin lääkärit toimi suht aseptisesti, passari ei ehkä niinkään..





Synnärin käytävältä napattu kuva, Tää oli ihan vaa pakko laittaa siks ku toi kärrin pyörä on niin hienosti korjattu/korvattu :D Ja tälläsii viritelmii oli useampiiki pitkin sairaalaa. Tohon kärriin kerättiin kaikki synnytyksissä käytetyt välineet.








Eka synnytys minkä näin oli aika raju kokemus, tapa millä hoitajat kohtelee äitejä on jotain ihan käsittämätöntä. Äidit eivät saa pitää minkäänlaista ääntä synnyttäessään ja jos pitävät, heti heille sanotaan että pitää olla hiljaa koska muuten he eivät jaksa ponnistaa kunnolla. Joskus hoitajat saattavat jopa läpsiä äitejä jos he huutavat tai pitävät mitään ääntä. Minkäänlaista kipulääkitystä ei tarjota ja episiotomian jälkeinenkin ompelu saatetaan tehdä ilman puudutusta.Yhden äidin tapasin joka sai jotain kipulääkettä lihakseen kun oli niin kipeä ja synnytys oli jo kestänyt niin pitkään. Eipä siitä lääkkeestä kyllä tainnut mitään apua olla..

Synnärillä on huoneita jossa äidit odottavat pääsyä synnytyssaliin, usein kyllä kävi niin että vauva ehti syntyä ennen saliin pääsyä. Heidät kävelytetään saliin kun vauvan pää jo näkyy! Hyvä kun pystyssä enää pysyvät, lisäksi katsomassa saattaa olla reilu 10 henkilöä.

Yksi synnytys kävi niin nopeasti että hoitaja ei edes kerennyt laittaa hanskoja käteen kun vauva jo pötkötteli sängyllä. Se oli kyllä helpoin ja nopein synnytys minkä viikon aikana näin.

Yks päivä synnärillä oli 14 opiskelijaa + omat työntekijät, hyvä että sekaan mahtu. Toisaalta oli kyllä hyvä ja kiva kun oli paljon opiskelijoita. Paikalliset opiskelijat kertoivat ja neuvoivat minua todella paljon kaikissa käytännön asioissa ja kävivät kierrättämässä pitkin sairaalaa paikoissa missä en ollut käynnyt. 

Edellisenä viikonloppuna (sunnuntaina)oltiin kolmen ranskalaisen ja neljän saksalaisen kanssa Daan Viljoen game parkissa patikoimassa. Päivä oli mukava ja kuuma! Käveltiin 9km:n lenkki jonka reitillä maisemat oli huikeet.

Yhtenä iltana käytiin Joe's beerhousessa syömässä. Lautaselta löytyy seepraa, krokotiilia ja jotain antilooppeja ym. En ees muista mitä kaikkee lautasella oli, mut älyttömän hyvää oli ja melko edullista. Pitää ehdottomast mennä uudelleen käymään.

Eka viikko sairaalalla

Eka viikko nyt takana sairaalalla lastenosastolla, aika eri meininki ku Suomessa.Olin lastenosastolla jossa on 0-2-vuotiaita lapsia. Viikko lähinnä sujui tutustuessa toimintaan, eipä siällä paljon niitä vauvoja tarvi hoitaa kun äidit hoitavat. Lähinnä mittailin lämpöjä ja saturaatioita. Käytössä siällä on paperi kansiot jossa paperit on ihan miten sattuu, ei siis minkäänlaista järjestystä. Kirjaaminen tapahtuu käsin ja hyvin minimaalisesti. Samat tarinat lukee melkein kaikkien kohdalla. Paperit lojuu huoneen pöydällä, ja siältä sitten pitää tyyliin arpoa että mitkä paperit kuuluu kenellekkin :D Useasti kirjaukset on niin epäselviä että miä en ainakaan saannu niistä mitään selvää. Aina en edes tiennyt että mikä mitäkin vauvaa vaivaa.

Aamut alkaa yökön raportilla jonka jälkeen kaikki lapset punnitaan. Osasto on jaettu kahteen osaan, toisella puolella on eristykset ja toisella ei eristykset. Eristyspuolella lapsia on yksi/huone mutta muuta eristystä ei sitten olekkaan :D Siällä oli tubia, meningiittiä, ripulia ym... Eikä hoitajat käytä oikeastaan mitään suojaimia, ehkä joskus saattavat hanskat laittaa käteen. Käsidesiäkään en nähnyt muuta kun lääkärien käyttävän.

Osastolla on aivan minimaalinen varustuskin, esim tasan yhdet sakset koko osastolla! Tai siin en ainakaan toisiin törmännyt. Sidostarpeet on aivan olemattomat, yhdestä liimasidosrullasta leikkailtiin eri kokoisia ja muotoisia teippejä jolla sitten kaikki kiinnitettiin.

Tässä osaston sidostarpeet, siitä sitte voi valita sopivan kokosen teipin palasen :D

Tarvike kärry, tai joku sellanen. Siinä oli paria kokoa neuloja ja ruiskuja ym..

  Tippavarasto.

Dressing room. Tässä huoneessa otetaan esim verinäytteet ja laitetaan tipat. Tossa pöydällä oli yleensä kaksi lasta samaan aikaan ja ehkä 3-5 lääkäriä + opiskelijat hääräämässä huoneessa.

 Tässä hoitajien, lääkärien ja siivojien "kanslia". Osastolla on yksi tietokone, ja sitäkään en kyllä nähnyt kenenkään käyttävän.

Elvytyskärri.Viikon aikana oli yksi elvytys, mutta missasin sen.